Bastuhamn (Pellinki) MVID#1032

Bastuhamnin hylky vaikuttaa olleen havupuusta rakennettu, kauttaaltaan limisaumainen purjealus, joka on ollut keskilaivasta hyvin leveä ja pullea, mutta jonka keula ja perä ovat kavenneet melko jyrkästi ainakin vesilinjan lähellä. Keula- ja perävantaan ovat olleet suoria eikä aluksessa ilmeisesti ole ollut paljoa kantta, koska hylystä ei ole tunnistettu polvia. Aluksen keulassa on ilmeisesti ollut liuskekivistä kasattu tulisija.

Sijainti (WGS84) ja viimeisen tarkastuksen päiväys:

Lat: 60° 13.7434' N, Lon: 25° 49.8335' E // 6. maaliskuuta 2024

Syvyys & pituus & suunta:

noin 2-4 m, noin 17-18 m, kölilinja noin 30°/210°

Tutkimusryhmä ja raportoija:

Topi Sellman ja Markku Luoto

Tutkimusaineisto:

https://masdownload.mikrojebe.fi/kohteet/1032_Bastuhamn/

Linkki Muinaisjäännösrekisteriin:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=103…

Linkki tähän sivuun:

https://www.mas.fi/fi/julkaisut/hylkykohteet-merialue/bastuhamn-pellinki-mvid103…

Sijainti kartalla suhteessa muihin muinaisjäänteisiin

Suoritetut tutkimustoimenpiteet

Hylky paikannettiin GPS:n ja Kyppi.fi-palvelun koordinaattien avulla, jotka osuivat suoraan hylkyyn. Hylkyaluetta tutkittiin sukeltamalla, kajoamattomin menetelmin Meriarkeologisen seuran Itämeren hylkyjen 3D-ontologiaa varten. Hylkyä kuvattiin 4k videolla (Topi Sellman) ja 4k & FHD stereovideolla (Markku Luoto) sekä otettiin kaaresta vuolunäyte radiohiiliajoitusta varten. Topi Sellman kuvasi hylyn 4k-videolla noin metrin etäisyydeltä, joten kuvan erottelukyky on tarkempi kuin ihmissilmän vastaavalta etäisyydeltä. Lisäksi havainnoitiin laajasti puumateriaalin laatua ja rakenneosien kiinnitysmenetelmiä. Markku Luoto teki hylystä 3D-mallin, joka perustui sekä Markun että Topin kuvaamaan aineistoon, jossa on yhteensä 13144 kuvaa ja joista muodostetussa 3D-mallissa on yli 31 miljoonaa monikulmiota, kooltaan noin 670MB. Sketcfabiin ladattu versio jouduttiin pienentämään noin neljännekseen täydestä tarkkuudesta. Alustava, poissulkeva AMS-radiohiiliajoitus valmistunee toukokuussa 2024.

Kohteen kuvaus

Hylkyalue on noin 20 kertaa 6 metriä ja lähes etelä-pohjoissuuntainen, perän (joka on määritetty perävantaassa olevien sarananpaikkojen perusteella) ollessa etelässä eli lahden pohjukan puolella ja keulan pohjoisessa. Pohjatukit ja kaaret ovat kauttaaltaan limisaumaisia. Perävantaan ja paapuurin puolen kaarien perusteella hylky makaa noin 40 astetta styyrpuuriin kallistuneena eli hylyn oikea laita on noin 40-60 cm mudan sisässä (mitattu sondaamalla). Kuten 3D-mallista näkee, styyrpuurin laidan peräosa on revennyt irti perävantaasta ja siirtynyt hieman itään eli rantaan päin. Paapuurin laita on muutamaa alinta lankkua ja puolta tusinaa kaarta/pohjatukkia lukuunottamatta tuhoutunut. Hylyn paapuurin puolella makaa pitkä ja loiva kaari, joka kertoo omaa kieltään aluksen muodosta. Muutama metri hylkyalueesta koilliseen erottuu pohjasedimenteistä soikkeneva puu, josta tulee mieleen raakapuu. Noin viitisen metriä hylyn perästä kaakkoon pilkistää pohjasedimenteistä jonkinlainen kulho. Hylystä ei havaittu lainkaan metalliosia, joskin perävantaassa on vielä erotettavissa ainakin kahden saranan upotukset. Kaarissa näkyy puisten liitostappien jäänteet ja kylkilautojen saumoissa erottuu naulanreiät. Hylyssä ei havaittu mitään irtoesineitä hylyn rakenneosien lisäksi.

Aiemmat tutkimukset ja paikallinen perimätieto

Markku Luoto on sukeltanut hylyllä 90-luvun alkupuolella Pekka Paanasalon kanssa, jolloin hylystä otettiin päämittoja ja Pekka löysi hylystä ihmisen reisiluun pallonivelen, jonka hän otti mukaansa Suomen Merimuseoon toimitettavaksi. Sukelluksen jälkeen lähitalosta tuli vanhempi rouva juttelemaan ja kuultuaan reisiluusta hän kertoi, että heidän kukkapenkissäänkin on ruumis, joka perimätiedon mukaan olisi löytynyt rannasta. Merimuseolla ei ollut varoja osteologisiin tutkimuksiin ja niinpä reisiluun pää palautettiin myöhemmiin takaisin hylkyyn. Tällä kertaa luita ei ollut näkyvissä.

Sittemmin ovat hylyllä vierailleet Minna Koivikko, Riikka Alvik ja Päivi Pihlanjärvi, joiden tutkimusmatkasta voi lukea bloggauksen täältä: https://haavitauki.blogspot.com/2016/08/pellinkilainen-hylky.html

2024 tutkimusmatkalla paikalliset asukkaat tulivat tutustumaan toimintaamme ja kertoivat, että erään toisen talon kellarista oli peruskorjauksen yhteydessä löytynyt pääkallo ja että jossain lähitalossa olisi ollut hylystä tai sen materiaalista peräisin oleva pöytä. Lahden nimi "Bastuhamn" ei paikallisen perimätiedon mukaan viittaa saunaan, vaan "bast" eli "niini" -sanaan ts. lahden nimi olisi jokin aika sitten ollut "bast hamn", koska perimätiedon mukaan sen pohjukassa kasvatettiin niintä ja tehtiin niiniköysiä ja -mattoja. Tämä puolestaan on mielenkiintoinen tieto, koska monissa koggeissa - kuten Skanörin koggissa - oli niin harva garneeraus, että sen päälle (garneerauksen ja lastin väliin) levitettiin niinimatto estämään lastin valumista pilssiin ja tukkimasta pumppuja. Tuollaisia mattoja olisi tarvittu myöhemminkin, koska useammassakin meriselityksessä saamme lukea, miten kahvinpavut, vilja tms. on tukkineet pumput ja alus on sen seurauksena uponnut.

Alustava tulkinta

Alustava tulkintamme on, että kyseessä on vanhan purjealuksen hylky. Puuaineksen erodoitumisen ja rautaosien täydellisen korrodoitumisen perusteella on hyvin todennäköistä, että hylky on ollut uponneena yli 100 vuotta eli kyseessä on kiinteä muinaisjäänne.

Materiaalin tulkinta on vielä kesken, mutta hylyn kölilinja vaikuttaisi olevan noin 17-18 m. pitkä. Kaaria ja kylkilankkuja havainnoitaessa sekä kaaren vuolunäytettä otettaessa saa vaikutelman, että kyseessä on ollut ainakin pääosin pehmeistä puulajeista kuten havupuista valmistettu alus. Täysin porrastettujen pohjatukkien ja kaarien perusteella alus vaikuttaa olleen kokonaan limisaumainen ja ainakin pääosin avonainen "palko", koska hylyssä ei ole selkeitä merkkejä garneerauksesta eikä kansien tukirakenteista - tosin aluksen sisäpuolella on lautatavaraa, joka on joko lastia, kantta tai garneerausta.

Havupuumateriaali ja rakennustekniikka viittaa mielestämme pohjoisen Itämeren rakennusperinteeseen, jossa yhdistyvät toisaalta soutuveneissä tyypillinen kylkilautojen saumojen naulaus ja toisaalta avomerikelpoisissa aluksissa käytetty tappiliitostekniikka. Näkyvissä olevat osat viittaavat keskeltä hyvin leveään, mutta keulasta ja perästä voimakkaasti kapenevaan alukseen, jonka laitojen korkeus on keulassa ollut jopa 4 m. Keula- ja perävantaan suoruus viittaa vanhempaan, jopa keskiaikaiseen alustyyppiin, mutta toisaalta kyseessä voi olla nuorempi talonpoikaisalus, jonka keulan muut osat ovat hautautuneet pohjasedimenttiin. Hylyssä ei ole mitään soutualukseen viittaavaa kuten tuhtoja tms. joten kyse lienee purjealuksesta. Aluksen asento, keula merelle päin, saattaa viitata siihen, että alus on hylätty ja pelastettu rannassa, koska uppoavat, hätärantautumista etsivät alukset ovat tyypillisesti keula rantaan päin.