Meriarkeologisen seuran jäsenkirje 3/2025

"Dirty thirty" sanovat amerikkalaiset ja viittaavat sillä kai kolmekymppisten virkeään elämanasenteeseen tjsp  No oli miten oli, niin kenellekään ei liene epäselvää, että seuramme täytti tänä vuonna 30 vuotta! Ja lahjoja on tullut sekä kovia (kiitos TSV ja Alfred Kordelinin säätiö Tiedepalkinnosta ja 10 000€ tuesta) että pehmeitä (EU:n kansalaistiedepalkinnon kunniamaininta ja Europa Nostra palkinto). Toimintaa ja hulinaa on ollut jopa niin paljon, että ilman nimeltämainitsemattomien luottopakkien kuten Kati Laasosen venymistä, sitä olisi ollut jopa liikaa. Kaikki saatiin kuitenkin kunnialla maaliin ja mikä tärkeintä - ilman omia tappioita (Hannu sai sukellusluvan ja Markun varvaskin toipunee ensi kesään mennessä). En uskalla edes ajatella miten pitkä vuosi/toimintakertomuksestamme tulee, mutta on selvää, että sen kirjoittaminen pitää aloittaa jo tammikuussa, koska romaania tai ainakin novellia pukkaa...

Tulevasta toiminnasta

Etenemme käänteisessä järjestyksessä, koska lyhytkin kuvaus menneestä toiminnasta on pidempi kuin mitä suurin osa jäsenistämme jaksaa lukea.

Marraskuun klubi-illassa 25.11.2025  Immi Wallin kertoo Huis de Warmelon tutkimuksista. Lisätiedot ja ilmoittautuminen täällä.

Meriarkeologian peruskurssi eli NAS-intro järjestetään lauantaina 13.12.2025. Lisätiedot ja ilmoittautuminen täällä.

Seuran pikkujoulut viiden pennin ravintolassa torstaina 18.12.2025. Lisätiedot ja ilmoittautuminen taas täältä.

MAINOS: seuralla on omia logopinssejä ja -kangasmerkkejä, joita jäsenet voivat lunastaa Katilta puoleen hintaan. Samoin asustekauppaa on värkätty uuteen uskoon, mutta se on vielä viime silausta vailla eli siitä enemmän ensi kerralla. 

Melko lyhyesti menneestä toiminnasta

Kausi alkoi lupaavasti, sillä saimme pitkästä aikaa järjestettyä kenttyötekniikoiden peruskurssin eli NAS Part-1 -kurssin Meritaidon hallissa Lohjalla. Pyrimme samaan ensi keväänä, koska tulioita oli enemmän kuin kurssille voitiin ottaa. Vaikka suosittelemme kurssia kaikille, se ei kuitenkaan ole vaatimus seuran kenttätyöleireille tai tutkimusmatkoille osallistumiseen kuten meriarkeologian peruskurssi eli NAS-Intro, jossa käydään läpi mm. alaan liittyvä lainsäädäntö ja viranomaismääräykset.

Toukokuun itäisen Suomenlahden tutkimusmatka suuntautui tällä kertaa Pellingin saaristoon, jossa onnistuimme tarkkuusinventoimaan puolen tusinaa kohdetta. Toki toinen ja kolmaskin mokoma vielä jäi, mutta eihän tuo ontologiatyö tekemällä lopu -ainakaan meidän elinaikanamme  Tutkimusmatkan opetuksia oli ainakin, ettei niin vähäpätöistä hylkyä olekaan, ettei sitä kannattaisi tutkia ainakin päälisin puolin, kun rantahylyn mastonkengästä löytyi Tanskalainen kuparikolikko. Monista tutkimusmatkan kohteista on jo 3D-mallit sketchfabissä, mutta ajoitustulosten saaminen viipynee pikkujoulujen tienoille. 

Kesäkuussa alkoi pitämään kiirettä kun avasimme Suomenlinnan popup-näyttelyn samana päivänä kun EU julkisti Europa Nostra -palkinnon saajat. Valitettavasti en itse päässyt paikalle, koska edustin seuraa UNESCO:n vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun yleissopimuksen konventiossa. Vaikkei se nyt tietenkään mikään YK:n suuri sali ollut, niin oli se silti hienoa pitää puheenvuoro kaarevassa auditoriossa, jossa oli lähes sadan maan delegaatiot - tai ainakin nimikyltit. Samasta syystä missasin vuoden meriarkeologisen mediapläjäyksen eli Niklas Erikssonin vierailun Uunihylyllä, jonka hän on tunnistanut Vasalaivan "pikkusiskoksi" Falkeniksi seuramme tekemän 3D-mallin pohjalta. Hylyn tutkimuskotisivulla on kerrottu koko tarina ja esitelty kuvat sieltä jo aiemmin nostetusta runsaasta esineistöstä.

Heinäkuu käynnistyi perinteiseen (enää tuo ei kuulosta liioittelulta) tapaan yhdeksän päivän kenttätyöleirillä Jussarössä ja sen lähivesillä. Niin ikään perinteiseen tapaan kesän kovin myrsky osui taas leiriviikolle, mutta onneksi pääsimme Herlinin Antin Lilla Jussarön suojaisaan laguuniin rakentamaan satamaan suojaan. Mikään ei mennyt niin kuin suunnittelimme, mutta kaikki onnistui ja vehkeet toimivat. Optimismille löytyi taas katetta, koska Haaviston Heikin Ramona osoittautui mitä mainioimmaksi "porauslautaksi" myös hieman kovemmassa kelissä. Mammutointikin oli yhtä juhlaa, kun Kalle Salonen löysi meille yhtäjaksoisen, sisältä sileäpintaisen imuletkun, joka meni heittämällä kiinni Teredoilta perittyyn sekoittajaan. Seurallemme jo 2019 rakenneltu matalapainekompurakin pääsi tositoimiin ja lunasti luvatun tehonsa, kuten Markku tai ainakin hänen peukalonsa sai omakohtaisesti kokea . Kahvin papuja ei valitettavasti löytynyt, mutta paikalla 58 vuotta sitten tehtyjen kaivausten tägejä kyllä. Samoin onnistuimme paljastamaan Jussarö-6 hylkyä sen verran, että voimme todeta sen olevan siellä. 

Heinäkuu oli tutkimusten osalta hiljaisempaa aikaa, mutta Suomenlinnan popup-näyttelyssä vilskettä riitti. Kun kesäkuun sateisina päivinä vapaaehtoisten MAS-oppaiden sormet ja varpaat melkein riittivät vierailijoiden laskemiseen, niin heinäkuussa päivittäiset vierailijat laskettiin sadoissa - keskiarvo taisi asettua jonnekin 300-350 paikkeille. Kaiken kaikkiaan näyttelyssä vieraili yli 12 000 kävijää ympäri maailman. Seuralaisiltamme oli mielestäni erinomainen suoritus, että näyttelyä saatiin pidettyä auki kuuden viikon ajan sen jokaisena päivänä. Tosin kuten lähes kaikissa muissakin kansalaisjärjestöissä, jotkut tekivät moninkertaisesti enemmän talkootyötä kuin toiset, mutta "c'est la vie" kuten ranskalaiset sanovat eli kenties korvaamme oppaat tekoälyroboteilla ensi vuonna.

Elokuun tutkimusmatka järjestettiin tänä vuonna "Turun osaston" ja Samuli Haatajan johdolla Saaristomeren kansallispuiston rajoitusosalla DSV Taville tukeutuen. kolmen päivän tutkimusmatkalla inventoitiin ja mallinnettiin useampia hylkyjä ja todettiin taas käytännössä UWIS-järjestelmän toimivuus vedenalaisissa suunnistustehtävissä, kuten laajalle alueelle hajonneiden hylkyjen dokumentoinnissa. 

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Finnair osoitti miksi se samoihin aikoihin valittiin Euroopan huonoimmaksi lentoyhtiöksi. Lähes kaikkien amerikkalaisten matkatavaroita "katosi", vaikka niissä olevat i-tägit kertoivat niiden olevan Helsingissä. Niinpä MAS:n Meriarkeologisen Instituutin yhteistyössä East Carolinan ja Helsingin yliopistojen kanssa sekä Museoviraston tuella järjestämä kolmiviikkoinen "international field school" käynnistyi hieman yskien. Toisena päivänä oltiin kuitenkin jo vedessä ja kolmantena päivänä Alku-hylyllä. Leirille osallistui kaiken kaikkiaan 15 meriarkeologian pääaineopiskelijaa ja kolme professoria. Valtaosa opiskelijoista oli ECU:sta. Field schoolin tuloksista tulemme kuulemaan vielä paljonkin - semminkin kun yhteistyö ECU:n kanssa jatkuu ainakin vuoden 2027 loppuun saakka. Pidempi kuvaus ja kuvia field schoolista löytyy kotisivuiltamme.

Seuramme 30-vuotisjuhlia vietettiin 13.9. Suomenlinnassa. Päivä alkoi juhlaseminaarilla, josta kehkeytyi varsin kansainvälinen tieteellinen meriarkeologiaseminaari ECU:n professorien myötä. Esitykset nauhoitettiin ja ne löytyvät kotisivuiltamme. Seminaarin jälkeen paljastimme Europa Nostra pronssireliefin lippuaukiolla ja kilistimme sen kunniaksi lasit kuohuvaa, jonka jälkeen siirryimme Bastion Bistron juhlasaliin nauttimaan päivällistä kummitusten pahemmin häiritsemättä. Tästäkin tilaisuudesta löytyy tarinaa ja kuvia sekä mm. seuran ansiomerkillä palkittujen nimet kotivuillamme olevasta uutisesta.

Lokakuussa seuramme puheenjohtajat edustivat seuraamme Euroopan kulttuuriperinnön huippukokouksessa ja "kulttuuriperintö oskareissa" kuten juontaja sanoi Bryssellissä järjestetyssä iltatilaisuudessa. Lähes 10 tuntia kokouksesta ja gaalasta lähetettyä ohjelmaa on tiivistetty 12 minuutin videoon kotisivuillamme. Huomionarvoista on, että palkinto myönnettiin kaikkein kilpailuimmassa kategoriassa, johon tuli ehdotuksia melkein yhtä paljon kuin muihin kategorioihin yhteensä. Lisäksi meitä lämmittää, että tapahtuman isäntä, EU komissaari Glenn Micallef nosti esiin seuramme saavutukset puheenvuorossaan.

Brysselistä ajoimme vain reilun tunnin matkan päässä olevaan Oostendeen IKUWA8 konferenssiin, jossa seurallamme ja seuralaisillamme oli merkittävä rooli. Jotain kertoo seuramme arvostuksesta, että saimme kahdesta träkistä erillisen pyynnön osallistua niihin esityksellä. Kaiken kaikkiaan MAS:laisilla taisi olla IKUWA:ssa puolen tusinaa esitystä, kolme posteria ja 4 sessiota isännöitävänä. Suomi oli selkeästi kokoaan suurempana esillä - kuten historiallisten puuhylkyjen jääkaappina kuuluukin. Ei siis ihme jos Copilot tekoäly nostaa meidät tämän vuoden tulokset huomioiden jo kansainvälisesti kolmanneksi merkittävimmäksi meriarkeologiseksi tutkimusorganisaatioksi maailmassa. Vielä on siis jonkin verran parantamisen varaa 

Seuran syyskokouksessa valittiin melkein sama hallitus jatkamaan ja taas jäi yksi paikka täyttämättä eli jos kiinnostusta olisi seuran hallitustyöhön, niin paikka on vapaana.

Vielä ehtii kaikenlaista tapahtua loppuvuonna ja ihan kaikkea ei kehtaa edes kirjoittaa, niinpä kannattaa tulla klubi-iltoihin mukaan, niin pysyy "seiskaakin" paremmin kartalla päivän vedenalaisista juoruista.

-Markku

--

  Puheenjohtaja
 
  Suomen Meriarkeologinen Seura ry
 
  www.mas.fi  |  puheenjohtaja@mas.fi