Puumalan Sahanlahteen perustettiin v. 1768 Miettulan saha, jonka tuotteita vietiin vesitse eteläiselle Saimaalle edelleen markkinoitaviksi. Sahaustoimintaa jatkettiin vilkkaana 1920-luvulle saakka ja ajoittain saha oli jopa Saimaan alueen suurimpia.
Vuonna 1990 paikalla tehtiin pohjainventointeja, joiden tarkoituksena oli selvitellä parin jo aikaisemmin tiedossa olleen hylyn rakenteita, lastauspaikkoja, laitureita ja löytää uusia hylkyjä. Sahanlahden pohjukassa on kaikkiaan kolme laivan hylkyä, joista kaksi sijaitsee vierekkäin Elsa Heporaudan syntymäkodin (nykyisen ravintolan) rannassa 12-30 metriä rantaviivasta 1,3-3,5 metrin syvyydessä. Näistä kahdesta käytetään työnimeä Sahalahti I ja Sahalahti II.
Kolmas hylky makaa lähes kokonaan mutaan vajonneena vastarannan niemekkeessä noin 30 metrin päässä rannasta ja 1,5-4 m syvyydessä. Tämän hylyn työnimenä on Sahalahti IV. Ko hylky vaikutti heti löytymisensä jälkeen erittäin mielenkiintoiselta. Jatkotutkimukset jäivät kuitenkin resurssien puuttuessa odottamaan parempia aikoja.
Vuoden 1990 pohjainventointien yhteydessä paikannettiin vielä neljäskin hyvin suurikokoinen proomu Hyljelahden puolelta nykyisen leiriytymisalueen välittömässä läheisyydessä (työnimi Sahalahti III).
Sahalahti I
Työnimellä Sahalahti I kutsuttu hylky on aivan Sahalahti II hylyn vieressä sen ulkopuolella kauempana rannasta n 3,5m syvyydessä. Rungoltaan selväpiirteisenä säilyneen hylyn mitat ovat: pituus 15.6 m, leveys 3,8 m. Malliltaan se on laatikkomainen lauttamainen matalakulkuinen alus. Kaaret nousevat pohjatukeista 90 asteen kulmassa. Lautojen leveys on 19 cm, paksuus 6 cm. Kölin paksuus on 15 cm. Hylyssä näkyy selvästi höyrykoneen peti sekä erikoisuutena molemmin puolin laivaa akselien paikat. Todettujen päätylaakereiden kiinnityspaikkojen perusteella on aluksen poikki oletettavasti kulkenut akseli. Vielä ei ole selvinnyt, onko kysymyksessä ehkä lauttaan sijoitettu höyryvinssi, vai aluksen oman koneen jokin osa. Hylyn alkuperää ei ole vielä selvitetty: paikalla on mahdollisesti ollut käytössä höyryponttooni puutavaran lajittelussa.
Syksyllä 1992 tehtyjen tutkimusten aikana hylystä otettiin vedenalaisia diakuvia ja kolme puunäytettä dendrokronologista ajoitusta varten.
Sahalahti II
Työnimellä Sahalahti II tunnettu hylky makaa lähempänä rantaa n 1,5-2 m syvyydessä. Se erottuu kirkkaalla säällä ravintolaterassilta. Kysymyksessä on Saimaan alueella tavallinen proomu, jonka mitat ovat 26,3m x 6,3m. Runko on tasasaumainen, karneerattu ja rakennettu parikaarille. Sikoköli on tehty kahdesta päällekkäisestä palkista. Keula- ja perärangat ovat pystysuorat. Alus on ollut mahdollisesti puolikannellinen ja varustettu messillä, josta jäänteenä hylyn peräosassa on vielä valurautauuni. Vuotovesipumppu on sijainnut perässä messin edessä. Pumpun putki on valmistettu yhdestä puusta ja vahvistettu neljällä rautapannalla. Todennäköisesti lehtipuusta veistetty männänvarsi ja mäntä on veistetty yhdestä kappaleesta. Rungon pohja on "puusälän" ja mudan peittämä.
Sahalahti IV
Sahanlahden vastarannalla oleva hylky löytyi v 1990 pohjainventoinnin yhteydessä. Hylky on pahoin rikkoontunut ja suurimmaksi osaksi mudan peittämä. Aluksen arvioitu pituus on n 12m ja leveys n. 3m. Runko näyttäisi olevan karneeramaton ja kaaritus limisaumaista. Pohjalaudoituksen ja -kaarituksen rakenteita sekä mahdollista maston paikkaa ei voitu havainnoida paksun mutakerroksen alta. Esille ei saatu myöskään sopivaa paksumpaa rakenneosaa, josta olisi voitu ottaa näyte dendrokronologista ajoitusta varten.
Kohteen näkyvissä olevat puuosat ovat hyvin syöpyneitä ja muistuttavat kunnoltaan Ruokolahden 1790-l venäläisen kanava-aluksen hylkyä. Ilman perusteellisempaa rakenneosien tutkintaa aluksen tyyppiä ja ikää on mahdoton arvioida.
Hylky on tutkittava ennen alueella suunniteltua ruoppausta. Rakenneosien selvittäminen vaatii mudan ja hylyn päälle kertyneen sekundäärisen puuaineksen poistamista. Ennen sitä ei ole mahdollista saada kunnollisia puunäytteitä dendrokronologista ajoitusta varten. Hylky saattaa liittyä alueen varhaisempaan historiaan ja näin ollen se kuuluisi muinaismuistolain piiriin. Lisäksi ruoppaustyötä tehtäessä on huomioitava, että lahden pohjukassa olevan paksun losolautakerroksen alla saattaa olla alueen käyttöhistoriaan liittyvää esineistöä, laituri- yms. rakenteita ja laivanhylkyjä 1700-l alkaen.
Arkisto- ja hylkytutkimuksen avulla Saimaan 1800-luvun purjehdushistoriassa olisi paljon mielenkiintoista selvitettävää.Höyryvoiman yleistyessä monet purjealukset riisuttiin lotjiksi, kunnes ne jätettiin ikäloppuina mataliin lahtiin jäiden runnottaviksi. Suurin osa useista kymmenistä sukeltajien viime vuosina löytämistä Saimaan hylyistä on 1800-1900-lukujen vaihteesta. Purjealuksien lisäksi selvästi erottuvia hylkytyyppejä ovat erikokoiset lotjat, suuremmat proomut ja konepedilliset tervahöyryt.
Suuremmista Saimaalla käytetyistä alustyypeistä on saatavissa tietoa hylkylöytöjen valossa vasta 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Savonlinnan maakuntamuseon hylkyluetteloon oli kertynyt vuoden 1992 loppuun mennessä Etelä-Savosta lähes 80 paikannettua kohdetta.
