Sulkavan Lohilahden vene

Kirjoittaja: 
Juhani Grönhagen

Sulkavan Lohilahdelta löytyi vuonna 1990 pohjaperkauksen aikana suuren veneen kölipuu puoliksi umpeen kasvaneesta lampareesta. Kaivinkoneen kuljettaja ilmoitti museoon löytämästään ja ylösnostamastaan kölistä, muutamista kaarista ja sivulaudoista. Osat toimitettiin Sulkavan kunnan osoittamaan suojaan ja myöhemmin tarkempia tutkimuksia varten Savonlinnan maakuntamuseoon.

Kesällä 1991 lampareen vesi oli ehtinyt ruoppauksen jäljiltä kirkastua ja veneen löytöpaikalla voitiin tehdä sukeltajavoimin vedenalainen tarkastus. Veneen löytänyt kaivinkoneen käyttäjä oli onneksi jättänyt löytöpaikan perkaamatta.

Alueella on erittäin paksu mutakerros, jossa vain muutama kaivinkoneen kauhasta pudonnut veneen osa oli hiukan näkyvissä. Havaitut osat siirrettiin rantaveteen tarkempia mittauksia varten. Veneen etutuhdosta otettiin näyte dendrokronologista ajoitusta varten.

Veneen ajoitus
Veneen ajoitusta on tehty Joensuun yliopiston Savonlinnassa sijaitsevassa dendrokronologian laboratoriossa. Keskituhdosta saadun näytekiekon vuosirenkaiden sarjaa verrattiin Pohjois-Karjalan masterkronologiaan. Veneen käyrän ja peruskäyrän tilastollisessa vertailussa saatiin t -testillä varsin korkea arvo, 5,18. Testisuure saa sitä korkeamman arvon, mitä suurempi referenssisarjan ja näytteen vuosilustosarjan samankaltaisuus on. Testiarvon antama ajoitus osui yksiin visuaalisella tarkastelulla saadun tuloksen kanssa. Yhden näytteen mittaustulos ja vain 35 luston sarja ei ole täysin riittävä ajoituksen hyväksymiseksi. Lupaava alku rohkaisee kuitenkin jatkotutkimuksiin, ja veneestä pyritään tekemään vielä useita ajoituksia eri osista.

Näytepalassa oli puun ydin säilynyt. Siitä voitiin laskea, että tuhdoksi käytetty puu on aloittanut kasvunsa vuonna 1571. Jos näytteessä olisi kaarnaa jäljellä voitaisiin paljastaa myös puun viimeinen elinvuosi. Viimeinen elinvuosi olisi tällöin se vuosi, jolloin puuta olisi aikaisintaan voitu käyttää rakennusmateriaalina. Koska veneiden rakentamiseen yleensä on käytetty suhteellisen tuoretta puuta, voitaisiin edelleen päätellä, ettei venettä ole todennäköisesti rakennettu kovin monta vuotta puun viimeisen elinvuoden jälkeen. Näytteen nuorin lusto osui peruskäyrän vuoden 1621 kohdalle. Sen ja kaarnan väliset puuttuvat renkaat arvioiden vene olisi voinut olla käytössä 1600 -luvun puolivälin tienoilla.

Veneen rakenne
Oletetun ikänsä ja poikkeavan rakenteensa vuoksi Sulkavan Lohilahden venelöytö on erittäin kiinnostava. Kysymyksessä on lähes 14 m pitkä hentorakenteinen matalalaitainen purjeella varustettu vene. Kaarien perusteella veneen leveydeksi on arvioitu 2,2-2,3 m. Veneen keulasta 180 cm perään päin on kölissä mastonpaikka, joten veneessä näyttäisi olleen kevyt, edessä sijainnut masto. Köli on T-mallia ja poikkeuksellisen leveä: keskiosaltaan 35 cm ja kummastakin päästä suippo. Kölin kokonaispituus on 11 m, korkeus keulassa n. 15 cm, lähes koko pääpituudella 11 cm ja perässä n. 19 cm. Keula- ja perärankojen kiinnityksessä on käytetty puutapitusta.

Kölissä on jäljellä hiljattain murtunutta keularankaa, jonka kiinnityksessä on käytetty lapaliitosta, kiilaa ja kolmea puutappia. Laudoitus on kiinnitetty taotuilla litteillä ja nelikanttisilla nauloilla. Kaaritus on hentoa ja ainakin osittain kaksoiskaaritusta keskimäärin 18-20 cm väleillä. Laidoitus ja köli ovat mäntypuuta, kaaret kuusta ja tuhtopuu lehtikuusta.

Sivulautojen keskimääräinen leveys on kaarien loveusten perusteella hiukan yli 20 cm. Ainoan toistaiseksi talteen saadun sivulaudan leveys on 31 cm. Kysymyksessä on veneen toiseksi ylin muita leveämpi sivulauta tai alin pohjalauta. Siinä on kiinni lyhyt pätkä toisesta laudasta noin 18 cm naulavälillä. Kiinnityskohdassa on havaittavissa vielä tarkemmin analysoimatonta tervasta, karkeasta kankaasta ja eläimenkarvoista tehtyä rivettä. Säilyneiden kaarien ja etutuhdon perusteella veneessä näyttäisi olleen viisi laitakertaa. Koko vene on paksun tervakerroksen kyllästämä, mikä osaltaan selittää osien kohtalaisen hyvän kunnon. Veneen köliä on jäykistetty 650 cm pitkällä lovetulla lankulla, joka on maannut kaarien väleihin köliin kiinnitettyjen laudankappaleiden päällä. Tervaveneissä on käytetty samantapaisia pohjansuojia, jotka ovat helpottaneet veneen lastausta ja jäykistäneet joustavaa runkoa.

Lohilahden veneen löytöpaikalta on mahdollista löytää vielä runsaasti erilaisia irronneita rakenneosia ja veneen käyttötarkoituksesta kertovaa esineistöä.