Kannanotto opetusministeriölle koskien Suomen merimuseon uudistamiseksi tehtyjä hankesuunnitelmia ja aiheesta tiedotusvälineissä virinnyttä keskustelua
Suomen meriarkeologinen seura ry Helsinki 22.01. 2002

Saatteeksi
Tiedotusvälineissä on käyty vilkasta keskustelua Suomen merimuseon tulevasta sijoituspaikasta. Keskusteluissa on lähinnä vertailtu merimuseolle esitettyjä kolmea sijoituspaikkakuntaa keskenään ja niiden kykyä suoriutua merimuseotoiminnan museaalisista tehtävistä. Sen sijaan merimuseon laissakin selkeästi määritelty tehtävä maamme vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä vastaavana viranomaisena on jäänyt vähäiselle huomiolle.

Suomen meriarkeologinen seura haluaa kannanotollaan omalta osaltaan korostaa huoltaan Suomen merimuseon tulevaisuudesta ja sille varattujen resurssien riittävyydestä sekä sen museaalisten että viranomaistehtävien hoidosta.

Nykyiset resurssit ja Unescon vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskeva sopimus
Huoli kohdennettavista resursseista ja niiden kartoittamistarpeesta on Suomen merimuseon tulevaisuudesta päätettäessä juuri nyt erityisen ajankohtainen. Unescon 31. yleiskokous marraskuussa 2001 hyväksyi vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevan sopimuksen, jonka ratifioinnin puolesta myös Suomen delegaatio kulttuuriministerin johtamana äänesti.

Sopimus määrittää ne vähimmäistavoitteet, jotka on täytettävä ao. perinnön vaalimisessa. Sopimus velvoittaa jäsenvaltioita mm. varaamaan tarpeellisen määrän viranomaisresursseja vedenalaisten kulttuuriperintölöytöjen rekisteröintiin, suojeluun, konservointiin, esittelyyn ja hallinnointiin. Nykyinen resurssointi, jossa valtakunnallisella merimuseolla on yksi määräaikainen virka vedenalaiseen kulttuuriperintöön erikoistuneelle tutkijalle, yksi virka vettyneisiin materiaaleihin perehtyneelle konservaattorille ja yksi virka sukeltavalle työmestarille, ei voi vastata Unescon sopimuksen asettamia velvoitteita.

Nykyiset resurssit ovat täysin alimitoitetut maamme olosuhteisiin nähden. Itämeren merialueilla uponneet alukset ja muut vedenalaiset rakenteet muodostavat hyvän säilyvyytensä vuoksi kansainvälisesti poikkeuksellisen mielenkiintoisen ja arvokkaan kulttuuriperinnön. Vaikeakulkuisille Suomen merialueille on uponnut sen lähes tuhatvuotisen merihistorian aikana tuhansia aluksia. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon kansainvälistäkin huomioita saanut Wrouv Marian hylky. Suomella on merkittävä rooli koko Itämeren alueen yhteisen vedenalaisen kulttuuriperinnön vaalijana. Merialueitten lisäksi Suomella on myös erittäin monimuotoinen, runsas ja hyvin säilynyt muinaisjäännöskanta tuhansissa järvissä käsittäen veden alle jääneitä kivikautisia asuinpaikkoja, erilaisia pyyntivälineitä, ruuhia, veneitä ja laivoja sekä esinelöytöjä.

Tarve lisätä resursseja
Vedenalaisen kulttuuriperintömme hoitoon on kaivattu lisää resursseja. Ammattilaisten lisäksi asian ovat tiedostaneet myös mm. yhä kasvava suomalaisten urheilusukeltajien joukko, Suomen meriarkeologisen seuran jäsenistö mukaan lukien. Siksi Suomen merimuseon uudistamishankkeisiin ja Unescon vedenalaista kulttuuriperintöä koskevan sopimuksen toimeenpanoon kohdistuukin paljon odotuksia. Myös arkeologian ammattilaisista koostuva Suomen arkeologinen seura on peräänkuuluttanut lisäresursseja vedenalaisen perinnön vaalimiseen. Museo 2000- museopoliittista ohjelmaa kommentoivassa lausunnossaan 24.03.2000 seura korostaa tarvetta kohottaa meriarkeologia kansainvälisesti hyväksyttävälle tasolle, viitaten silloin vielä valmisteilla olleeseen Unescon sopimukseen.

Opetusministeriön Suomen merimuseon aseman uudistamiseksi teettämissä selvityksissä on tarkasteltu lähinnä merimuseon museaalista tehtävää. Selvitysmies Pekka Honkasen 17.01.2000 jättämässä Suomen merimuseota ja Wrouv Marian hylkyä koskevassa raportissa museon viranomaistehtävistä todetaan, että mikäli museosta tehdään säätiöity museo, vaatisi se viranomaistehtävien osalta muutoksia lainsäädäntöön. Museoviraston organisaatiouudistusta valmistellut ohjausryhmä jätti 08.11.2001 muistion, jossa otettiin kantaa merimuseon viranomaistehtävistä museoviraston organisaatiossa sekä museon sijaintipaikasta. Tästä syystä kysymys merimuseon asemasta on ratkaistava erillisenä kysymyksenä sijaintipaikkavertailun pohjalta. Vedenalaisen kulttuuriperinnön hoitoon osoitettavista resursseista ei ilmeisesti ole tehty konkreettisia suunnitelmia.

Helsingin, Kotkan ja Turun hankesuunnitelmat
Suomen merimuseon uudistamiseen tähtäävistä hankesuunnitelmista kahdessa eli Helsingin ja Kotkan suunnitelmissa on ehdotettu tuntuvaa lisäystä vedenalaisen kulttuuriperinnön vaalimiseen. Helsingin suunnitelmassa ehdotetaan vedenalaisasioista huolehtivaksi henkilöstöksi yksi toimistosihteeri, yksi tutkija vesirakennus- ja kaavoitus- sekä tutkimuslupa-asioihin, yksi tutkija kenttätöiden organisointiin, yksi tutkija vedenalaislöytöjen rekisterin ylläpitoon sekä yksi tutkija vedenalaisten muinaisjäännösten suojeluun ja hoitoon. Lisäksi on ehdotettu yhtä työmestaria, yhtä piirtäjää/valokuvaajaa sekä kolmea konservaattoria. Ehdotus toisi kuusi virkaa lisää olemassa olevien kolmen rinnalle. Ehdotuksessa on luonnollisesti varattu myös toimitilat kyseisille henkilöille. Kotka on hankesuunnitelmansa tässä osiossa pitkälti tukeutunut Helsingin hankesuunnitelmaan. Resurssointia voidaan pitää oikeansuuntaisena huomioiden Suomen olosuhteet ja Unescon sopimus.

Turun kaupungin ja Forum Marinum -säätiön hankesuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, ettei Forum Marinum voi säätiönä hoitaa viranomaisvelvoitteita, vaan tehtävät on järjestettävä muulla tavalla. Hankesuunnitelmassa oletetaan museoviraston jatkossakin vastaavan viranomaisvelvoitteista. Säätiö on kuitenkin valmis järjestämään tilat meriarkeologiaan liittyviä viranomaistehtäviä hoitavalle yksikölle, mikäli museovirasto päättää sijoittaa yksikön uuden merimuseon yhteyteen. Koska hankesuunnitelmassa ei ole varauduttu huolehtimaan vedenalaisperinnön viranomaistehtävistä, se on kustannusrakenteeltaan huomattavasti Helsingin ja Kotkan hankesuunnitelmia kevyempi. Turun kaupungin ja Forum Marinum -säätiön hankesuunnitelmassa kuitenkin todetaan lisäresurssien tarve vedenalaisten muinaisjäännöksien suojelemiseksi, tutkimiseksi ja hallinnoimiseksi voimassaolevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Kaikissa kolmessa esitetyssä hankesuunnitelmassa todetaan tarve lisätä resursseja, mutta vain Helsingin ja Kotkan suunnitelmissa on tehty konkreettiset ehdotukset. Suomen meriarkeologinen seura ei ota kantaa tulevan merimuseon sijaintipaikasta, mutta toivoo, että päättäjien ratkaisujen lähtökohtana on riittävien resurssien turvaaminen vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu-, tutkimus- ja viranomaistehtävien täyttämiseksi.

Kunnioittavasti
Suomen meriarkeologisen seuran puolesta